Reittisuunnittelu
Itselleni polkujuoksun hienoin puoli on mahdollisuus harrastaa sitä milloin vain, lähes missä vain, minimaalisella varusteiden kuskaamisella ja lenkkiin valmistautumisella. Omassa kestävyyslajien portfoliossa polkujuoksulla on erityinen rooli uusien maisemien ja reittien koluamisessa ts. pyrin mahdollisimman paljon reitittämään lenkit aina uusille poluille tai vähintäänkin uusille variaatioille tutuista poluista.
(Loma)matkoilla polkujuoksu tarjoaa mahdollisuuden nähdä ja kokea matkakohteesta puolia mitä muuten päivien ohjelma ei tarjoa. Maaliskuinen hiihtoloma Kanariansaarilla perheen kera oli tästä kelpo esimerkki: juniorien nukkuessa pitkiä aamu-uniaan oli tilaisuus juosta 1-2h lenkkejä ilman että perheen päiväohjelma siitä mitenkään häiriytyi. Kanariansaarten (tässä tapauksessa Gran Canarian) "maantiede" on tähän suotuisa: lomakohteet ovat pääsääntöisesti rannoilla tai niiden läheisyydessä ja niiltä pääsee vähintään sisämaan suuntaisille harjannemuodostelmille tai joissakin tapauksessa myös kohteen ympärillä oleviin maastoihin. Me majoituimme tällä kertaa 3,5km päässä rannikolta El Salobre Golf kentän kupeessa, josta pääsi lähes joka suuntaan maastoon.
Golf-kentän naapurusto sopii muillekin kuin kolopallon pelaajille
Sileän juoksijan elämä on helppoa: tossun nauhat kiinni ja ulos asfaltille. Polkujuoksija joutuu hieman tekemään töitä ennen lenkille lähtöä, mutta väitän että näin saadut kokemukset kyllä enemmän kuin kuittaavat tämän pienen vaivannäön. Reittisuunnitteluun aika löytyy helposti niinä hetkinä kun muu perhe selaa kissavideoita ja muuta FB:n, Instan & Tiktokin tarjontaa.
Suomessa reittisuunnittelu on tullut helpommaksi vuosi vuodelta: polut ovat nykyään monilla alueilla hyvin kattavasti kartoitettu OpenStreetMap-yhteisökarttaan (OSM) ja Trailmap-sovelluksella on helppo rakentaa juoksureitti poluille vieraaseenkin maastoon. Lisää tästä voi lukea aiemmasta kirjoituksesta.
Kanariansaarilla sekä välineet että menetelmät menivät uusiksi: polkujen lisäksi piti miettiä saaren merkittäviä korkeuseroja ja yhden sovelluksen sijaan päädyin käyttämään kolmea sovellusta (Trailmap ei ole vielä tarjolla Suomen ulkopuolella):
Google Earth oli paras ideointiin
Katselin lisäksi valmiita reittejä Komootista ja Stravasta, mutta sieltä ei löytynyt mitään sellaisia polkuja tai teitä mitä en olisi jo muuten ym. sovelluksista löytänyt. Hyvin harvoin muutenkaan juoksen jonkun muun tekemiä reittejä sellaisenaan joten minulle niiden arvo on useimmiten aika rajallinen jos tarjolla on kohtuullinen polkukartta. Googlettamalla en löytänyt 100% varmaa vastausta siihen minkälainen jokaisenoikeus (liikkumiseen toisten mailla) Kanariansaarilla on, mutta jäin siihen käsitykseen, että jollei ole aitoja ja selkeitä "privada"-kylttejä niin ongelmia ei pitäisi tulla kunhan pysyy pois toisten pihoista yms. samalla tapaa kuin Suomessa.
Ensimmäisen aamun reitti suuntautui huvilan viereisille kukkuloille, tavoitteena lähinnä tutustua maastoon ja arvioida kartan luotettavuutta. Koska puita / kasvillisuutta ei juuri ollut niin näkyvyys oli hyvä ja suurin osa reilun 8km / 260 nousumetrin lenkistä perustui reittivalintoihin jotka tein lenkin aikana. Yhdestä umpikujasta pois pääsyyn katsoin Stravan heatmapista apuja, joka kertoi hyvin heikosti havaittavasta urasta (ei oikeastaan edes polku) jyrkässä rinteessä jota en ollut ohi juostessani huomannut.
Ensimmäisen lenkin oppi oli se, että reittivalintoja rajoittaa enemmän maastomuodot kuin onko polkua vai ei. Toki tasaiseksi kulunutta polkua tai traktorinuraa on nopeampi juosta, mutta tarvittaessa juoksu onnistui näissä maastoissa myös niiden ulkopuolella. Harjannemuodostelmat ja niiden väliset rotkot sekä paikoin jyrkät seinämät sen sijaan sanelivat mistä oli fiksua mennä tai edes uskalsin mennä (korkeanpaikan kammoisena oma raja kulki kohdissa missä horjahtamisen hinta olisi vakava loukkaantuminen tai hengen meno).
Toisen aamulenkin ajatus oli päästä El Salobren golf-kentän kupeesta rannalle ja takaisin. Reitin isot linjat oli helpointa katsoa Google Earthin avulla, perustaen ne rantaa kohti johtaviin harjanteisiin joilla pääsisin myös moottoritie GC-1 ylitse. Harjanteen vaihdot ja yksityiskohdat sitten Openstreetmap.org ja Stravan avulla. En piirtänyt tarkkaa reittiä, koska harjanteet ohjasivat pääosan reittiä ja niiden välimaastossa oli monta vaihtoehtoa joista uskoin voivani hyvin valita sitten kun näen mitä on tarjolla - tämä oletus osoittautui toimivaksi. Ruuhkaa ei ollut tälläkään reilun 12km lenkillä, kohtasin vain yhden retkeilijän rannan lähellä, muuten sai tyytyä maastopyörän renkaiden jälkiin jotka kertoivat että kyllä näillä poluilla ajoittain muutkin liikkuvat.
Rannan kukkuloiden hienoja näkymiä
Kolmas aamulenkki suuntautui golf-kentän takana olevaan laaksoon. Maasto oli sielläkin karua, mutta vehreämpää kuitenkin kuin rannan suunnassa. Kanarian karu maasto ei keskipäivän auringossa kovin kutsuvalta näytä, mutta aamu- ja ilta-auringon valossa onneksi näyttää jo kiehtovammalta pohjoisen vehreyteen tottuneelle. Laaksossa törmäsin maasturilla liikkeellä olleisiin työmiehiin, jotka eivät englantia taitaneet (enkä minä espanjaa), mutta "privada" ja "hotel" käden huiskautuksien kera kyllä oli ihan riittävän selkeä ohje, tämä ohjeistus ihan ystävällisessä hengessä annettuna. Tulin laaksosta ylös toista reittiä kuin olin mennyt ja kyllähän siellä aita ja privada-kyltit sitten löytyi...
Laakson hieman vehreämpää maastoa
Neljännen lenkin idea oli suunnata syvemmälle sisämaahan (eli ylämäkeen) ja katsoa pääsisinkö katsomaan isoa Arguineguinin kanjonia sen reunalta (Barranco de Arguineguin) ja sieltä toista harjannetta takaisin majoitukseen. Lenkki sujui hyvin kääntöpisteeseen asti jossa olisi pitänyt kulkea maatilan lävitse jonka koirat aloittivat haukun jo satojen metrien päästä kun olin ylärinteessä. Koirista ainakin yksi oli etupihalla tiellä, kenties liekanarussa, mutta sitä oli mahdoton nähdä etäältä. Hylkäsin suunnitelman juosta pihan lävitse vaikka siitä kulkeva tie näyttikin enemmän yleiseltä kuin yksityiseltä. Kanjonin reunalle pääsyyn tuli samankaltainen este: maatalon piha koirineen ja muine eläimineen. Jos aikataulu olisi sallinut niin olisi voinut kokeilla kiertää näitä kipuamalla pari harjannetta ilman polkuja, mutta jyrkkyyttä oli sen verran, että eteneminen olisi ollut hidasta ja epävarmaa - näin meni idea hylkyyn. En myöskään muistanut aivan varmaksi oliko paluumatkalla (alunperin suunniteltua reittiä) odotettavissa muita talojen pihoja - näin varminta oli palata samaa reittiä takaisin kuin olin tullutkin ja suunnitellusta luupista tuli 15km / 580nm out-n-back lenkki. Paluussa kokeilin vielä oikotietä alueen isoimman kukkulan reunustaa pitkin, mutta rinteen jyrkkyys yhdistettynä irtosoraan kallion päällä sai tekemään U-käännöksen.
Neljännen lenkin kääntöpisteen seutu oli muuten harvoja löytämäni "valmiita" reittejä (tämä Komootista). Komootin reiteistä ei ole helppo sanoa, onko ne Komootin tekoälyn "suunnittelemia" vai jonkun oikeasti kulkemia - niin tai näin, tämä vain vahvisti aikaisempaa oletustani siitä että muut kuin viralliset & merkityt tai luotettavalta taholta saadut reitit ovat samanarvoisia kuin kartan polut tai Stravan lämpöjäljet eli niillä on kyllä informaatioarvoa, mutta ei niihin parane liikoja luottaa ja parasta on joka tapauksessa tehdä oma reittisuunnitelma koska silloin tulee miettineeksi reitin eri kohdat lävitse ml. vaihtoehtoiset urat jos syystä tai toisesta on tarve tai halu poiketa suunnitellusta reitistä.
Paluumatkalla kukkuloilta
Matkan viides lenkki tuli hieman yllätyksenä. Vähän ennen kuin olin saanut aamulla tossut jalkaan parempi puolisko ilmoitti lähtevänsä autolla Maspalomasin dyynejä katsomaan - kerroin lähteväni mukaan ja lyhyen ajomatkan aikana piti sitten hahmotella reitti dyyneiltä takaisin majoitukseen. Onneksi olin jo alustavasti katsonut tätäkin suuntaa, joten nopeasti syntyi ajatus ensin pyöriä tovi dyyneillä ja sitten suunnata ylämäkeen osin asfalttia pitkin, mutta pitkälti polkuja joista pisimmät pätkät menivät "Barranco"a pitkin - tämä on monikäyttöinen termi joka saattaa tarkoittaa niin jylhää kanjonia, kuin pientä vaatimatonta kuivunutta puron / joen uomaa. Tässä tapauksessa reitti kulki jälkimmäisiä pitkin jotka jo vanhastaan tiesin pääasiassa juostaviksi vaikkakin hitaammiksi kuin varsinaiset polut ja traktoriurat - kuivuneet uomat ovat hiekkaa, kiviä ja heinikkoa eli ei mitään erityisen rullaavaa alustaa.
Ei ihan kevyintä juostavaa
Barrancoa eli tyypillistä kuivaa joenuomaa
Tämä postaus on tarkoitettu innostukseksi ja vinkeiksi polkujuoksun yhdistämiseen muuhun lomailuun. Jos matkan pääasiallinen tarkoitus on polkujuoksu tai retkeily ts. pääsee valitsemaan polkunsa (ja polkujen lähtöpisteisiin matkustetaan autolla) niin sitten kannattaa perehtyä muihin lähteisiin esim. Transgrancanaria kisan reittiin, vuoriston merkittyihin vaellusreitteihin jne. jolloin pääsee valikoimaan reittinsä GC:n parhaista poluista.